Sarjakuva
Sarjakuvantekowiki
Kun katsomme elämää, näemme toimintoja. Emme näe tarkoituksia, merkityksiä ja ajatuksia, vain tapahtumia, joista ehkä yritämme päätellä millaisia pyrkimyksiä takana piilee. Vasta kun kuulemme mitä osalliset puhuvat ja kun saamme selville mitä he ajattelevat, toiminta alkaa muuttua tarinoiksi.
Tarvitaan siis kuva (tapahtumisesta) ja teksti (ajattelemisesta).
- Christian Metz: "elokuvassa kaikesta tulee kertovaa, jopa filmin rakeesta tai äänen sävystä." Sama pätee sarjakuvaan.
Sisällysluettelo |
Sarjakuva on kuvakerrontaa, jonka kuvat eivät liiku
Sarjakuva on kieli pikemmin kuin taidemuoto. Voihan sarjakuvaa käyttää muuhunkin kuin taiteen ilmaisemiseen: mainontaan, journalismiin, käyttöohjeisiin.
Scott McCloud on kirjassaan Sarjakuva näkymätön taide rajannut sarjakuvan muista taidemuodoista ja määritellyt sen ominaisuuksia.
Sarjakuvan serkku on kuvakertomus.
Sarjakuva on kerrontamuoto, jonka osat asettuvat tilaan, ja jonka kertomuksen virtaus alusta loppuun on samanaikaisesti luettavissa. (Huh. Kuka noin on sanonut? Käännös lienee perseestä.)
Sarjakuva on yhtä aikaa keskenään vaikuttavia tarinaa kertovia kuvia.
Sarjakuvan kuvat ovat enemmän tai vähemmän näkyvillä yhtä aikaa ja joka tapauksessa koska tahansa selattavissa eteen ja taaksepäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa. Kuvissa esitetään tapahtuma jolla on kesto, ei hetkellinen silmänräpäys.
Sarjakuvan määritelmä
Sisällön välittämiseksi järjestelty jakso kuvia
Sarjakuvaa on yritetty määritellä, useimmiten epätyydyttävästi. Will Eisner tyytyi kutsumaan sarjakuvaa "jaksolliseksi taiteeksi" (sequential art). David Kunzlen ahdasta ja Scott McCloudin perusteellista määritelmää (kts. McCloud Scott: Sarjakuva - näkymätön taide) on kritisoitu. Bill Blackbeard tarjosi omansa. Ranskassa määrittelemiseen pyrki Antoine Roux jonka Yves Frémion kumosi sekä Pierre Couperie.
Puolia joihin on kiinnitetty huomiota:
- Sarjakuva on julkaistu painettuna. Mutta miksi sillon kutsua sarjakuvaa joka on vasta piirretty?
- Kuvat ovat käsin tehtyjä. Ei tarvitse sulkea pois ns. fotonovellia, sillä kun kuvia käsitellään ja niihin lisätään piirroksia, ne ovat ilman muuta sarjakuvaa.
- Pitää olla tarina. Miksi kutsua silloin sarjakuvamuotoista kuvailua?
- Pitää olla liikkumattomia kuvia. Jos sarjakuvan ruudut liikkuvat, ei se vielä muutu animaatioksi. Entäpä jos laatii sarjakuvan jonka jokainen ruutu on toistuva elokuvanpala?
- Pitää olla useampi kuin yksi. Mutta jo yhdessä kuvassa voi esittää tarinan, sillä sarjakuvan ruudussa voi esiintyä monta peräkkäistä hetkeä, tapahtuma, siis jopa pieni kertomus. Pilakuvaankin voi sisältyä aikaa, mutta siinä esitetään hetki tai tilanne.
- Sarjakuva toki pärjää ilman ruudun kehyksiä, ruudunvälejä tai puhekuplia.
- Kuvaan on sisällytetty tekstiä. Mutta kaikkein sarjakuvamaisinta sarjakuvaa on se joka kertoo ilman tekstiä.
- Ainakin yksi tunnistettava hahmo. Miksi ihmeessä? Eikö Veikko Huovisen Puukansan tarinasta muka voisi tehdä sarjakuvaa?
Mikä ei ole ihan sarjakuvaa...
- luolamaalaukset
- Bayeuxin seinävaate
- Trajan-pylväs
- japanilaiset kuvarullat
- egyptiläisten Kuolleitten kirja
- Hattulan kirkon seinämaalaukset
- Etelä-Amerikan intiaanien kuvakirjoitus
- elokuvien storyboardit
- käyttöohjeet
vai onko? Jostain näkökulmasta on (sarjakuva taiteena), toisesta ei (sarjakuva tavarana).
Muistetaan, että taide toteutuu ensin tekijän, sitten uudestaan kokijan mielessä. Vaikka tekijä ei olisi tarkoittanut hyllyn kokoamisohjetta sarjakuvaksi, jos lukija sen sellaiseksi kokee, hän on luonut siitä taidetta.
