Kaikki lähtee käsikirjoituksesta

Sarjakuva on taiteen muotona hyvinkin vanha ja se on ollut pohjana myös animaatiolle. Hyvän sarjakuvan tunnistaa usein ensiluokkaisesta käsikirjoituksesta, jota sarjakuvantekijä saattaa pallotella hyvinkin pitkään. Käsiteltävä aihe päätetään aina käsikirjoitusvaiheessa, ei piirtämisvaiheessa, joka on usein vain väline ja vaihe aihetta lähestymisessä. Tämän takia käsikirjoitus kannattaa aina kirjoittaa tarkkaan puhtaaksi.

Sarjakuvalla voidaan käsitellä mitä vain

Monet ajattelevat, että sarjakuva on vain satiirin tai komedian ilmaisumuoto, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Erityisesti maailmalla sarjakuvataide mahdollistaa hyvin monenlaisten asioiden käsittelyn. Sarjakuvaa on Suomessa perinteisesti käytetty myös pilakuvissa tai satiirissa, sillä suomalaisessa kulttuurissa erityisesti poliittinen satiiri on ollut pienimuotoista. Tämä johtuu kenties siitä, että poliitikkojen virheettömyyteen ja vilpittömyyteen ollaan uskottu Suomessa kovemmin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, jossa satiiri on ollut tärkeä osa-alue niin teatterissa kuin elokuvassakin.

Sarjakuvalla on kuitenkin mahdollista käsitellä helposti myös vaikeitakin yhteiskunnallisia asioita. Tämä johtuu siitä, että sarjakuva saatetaan lukijoiden taholta nähdä naivistisena ja humoristisena työkaluna, joka perustuu siihen, että sarjakuvahahmot piirretään käsin. Sarjakuva ei myöskään pyri jäljittelemään maailmaa tiukan naturalistisesti tai realistiseksi, vaan sarjakuvataitelijalle tärkeämpää on luoda omanlaisensa maailma. Tämä mahdollistaa sen, että hahmot ja tapahtumat voidaan luoda hyvinkin omalaatuisiksi ja epätodellisiksi. Sarjakuva voi kertoa esimerkiksi poliittisesta tilanteesta siten, että vaikkapa suuryhtiöiden johtajat ovat kuvattu gorilloina, työntekijät aaseina ja tavallinen kansa vaikkapa vuohina. Tätä kutsutaan etäännyttämiseksi eli tavaksi, jossa aihetta tai tapahtumia lähestytään mutkan kautta.

Sarjakuvantekijän ei tarvitse luoda välttämättä fantasiamaailmaa, vaan sarjakuvan tapahtumat voivat tapahtua niin kutsutussa reaalimaailmassa. Sarjakuvan etäännyttävä vaikutus tapahtuu pitkälti jo sen epätavallisessa formaatissa eli ruudukossa, johon tapahtumat ovat piirretty. Harva lukija pitää sitä täysin totena ja verrannollisena suoraan vallitsevaan todellisuuteen.

Tämä avaakin sarjakuvantekijöille valtavan ilmaisuvapauden. Käytännössä sellaista aihetta ei olisikaan, josta ei olisi mahdollista tehdä tehdä sarjakuvaa. Toisaalta mitä vaikeampi aihe, sen kovempi taitotaso täytyy tekijältä löytyä. Usein sarjakuvantekijä kätkee sarjakuviinsa piilotettuja merkityksiä ja metaforia. Erilaisten metatasojen rakentaminen tarinaan tekee sarjakuvasta mielenkiintoisemman myös lukijalle.